Ei soi jazz Porissa eikä blues Espoossa. Kaksi tyyppiesimerkkiä, joissa joukkueen rakentamisessa ja taustojen tekemisessä on se jokin pielessä. Porin Jazzin tippuminen Veikkausliigasta saattaa tällä kertaa koitua joukkueen lopulliseksi kuoliniskuksi – ikävä kyllä. Verosotkutkin on vielä lopullisesti selvittämättä. Mutta mutta – toivotaan, että olen väärässä ja pitkät perinteet omaava porilainen jalkapallo löytää vielä avaimet tulla takaisin. Kyllä suomifutis porilaisia kaipaa. Toki myös ahvenanmaalaisia, jottei totuus unohtuisi

Helppoa ei ole jääkiekkopuolella Espoossakaan. Espoossa ei sentään puhuta pääsarjasta tippumisesta vaan surkuhupaisasta rämpimisestä vuodesta toiseen. Valmentajavaihtorumbasta voisi jo pikkuhiljaa vääntää enemmänkin vitsejä. Onkin vain ajan kysymys koska Espoossa tippuu lisää päitä tai sitten johto tykkää kuunnella median luukutusta omista huonoista ratkaisuistaan. Espoon Bluesin tämän kauden ensimmäinen ratkaisu, valmentajan vaihto, ei tainut tulla kenellekään yllätyksenä (ikävä kyllä), mutta olisi toivonut, että jotain olisi jo opittu – mutta ei niin ei!

Urheilulehti tiesi kertoa eilen ilmestyneessä lehdessään, että HIFK:n salibandymanageri Tom Sandellia olisi jo kysytty Bluesin toimitusjohtajan pestiin Christian Ruutun tilalle. Mielenkiintoista. Blues soi nyt niin hiljaa, että ei joukkue ainakaan huonompaan suuntaan voi mennä mahdollisella “vaihdolla”. Kauan on Krisu ollutkin tekemättä mitään merkityksellistä – toivotaan, että seuraavaksi vaihto tapahtuu muualla kuin valmennusrintamalla. Suomikiekko tarvitsee menestyvää Bluesia.